sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Viikko synnytysosastolla

Taas on aika päässyt vierähtämään kuin siivillä ja blogin päivittely on päässyt venähtämään. Nyt kuitenkin on aika taas jakaa kokemukset teidän kanssa.

Teho-osastolta siirtyimme synnytysosastolle. Aikaisempaan lisätäksemme jokainen aamu osastoilla käynnistyy yhteisellä työntekijöiden kokoontumisella, joka aloitetaan rukouksella. Rukouksen jälkeen yöhoitajat pitävät raportin yön tapahtumista, jonka jälkeen koko työporukka lähtee kiertämään potilaat yksi kerrallaan. Kierroksen jälkeen jokaiselle työntekijälle jaetaan oma tehtävä mm. osaston pintojen puhdistus, lääkkeiden sekä tarvikkeiden täydennys ja potilasjako.

Synnystysosasto koostui kolmipaikkaisesta synnytys-salista, kahdesta tutkimushuoneesta sekä useista potilashuoneista. Synnytyssalissa oli kolme erillistä sänkyä, jotka olivat vierivieressä eikä minkäänlaisia verhoja/suojia potilaiden välissä. Salissa oli vain yksi vauvalle tarkoitettu lämmitettävä petipaikka, jota mahdollisesti kaikki kolme vastasyntynyttä käyttivät yhtä aikaa. Lääkkeet olivat nurkassa pahvirasioissa pöydällä, vaikkei niitä juuri synnytyksen aikana kenellekkään annettu.
Steriilit instrumenttisetit ovat käärittynä kangasliinoihin salissa olevaan kaappiin.
Tutkimushuoneissa lääkäri pystyi tekemään äidille tulotarkastuksen ennen osastolle siirtymistä. Tutkimushuoneet toimivat tarvittaessa myös synnytys-saleina.










Potilashuoneita oli viisi, jotka olivat pienikokoisia ja ahdettu täyteen potilasvuoteita. Jokainen huone oli täynnä odottavia sekä synnyttäneitä äitejä lastensa kanssa, mutta niinhän se sanonta menee "sopu sijaa antaa".

Ensimmäinen päivä osastolla oli todella rauhallinen eikä ainuttakaan synnytystä tapahtunut meidän vuoron aikana. Kerkesimme tutustumaan hyvin osaston välineistöön ja tarkkailemaan osaston toimintaa sekä käytänteitä.





Tiistaina vauhtia olikin jopa muille jakaa. Heti aamulla synnytys-salissa oli odottamassa kaksi äitiä. Heidän synnytyksensä käynnistettiin antamalla suonensisäisesti supistuksia lisäävää lääkettä, koska vauvat eivät meinanneet lähteä syntymään. Äidit olivat hyvin kipeitä, mutta kipulääkkeitä potilaille ei oikestaan annettu lainkaan. Ainostaan neuvottiin hengittämään rauhallisesti ja hieromaan selkää supistuksen tullessa. Kätilöt kielsivät potilaita huutamasta ja käskivät keskittymään hengittämiseen sekä ponnistamiseen.

Potilaat itkivät onnesta meidän yrittäessä auttaa synnytyskivuissa oppimillamme tavoilla mm selän hieromisella. Kätilöiden päämääräinen tehtävä on saapua paikalle vasta ponnistusvaiheen koittaessa ja tärkein asia on saada vauva synnytettyä ajattelematta potilaan tarpeita tai hyvinvointia. Kuitenkin tiedostamme, että kätilöt eivät ole julmia vaan se on tämän kulttuurin toimintatapa. Kätilöt tietävät kuitenkin mitä tekevät ja hoitavat hommansa kunniallisesti.

Olimme mukana monessa synnytyksessä ja erityisesti yksi kätilö otti meidät apukäsikseen. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen kaksi muuta potilasta rupesi synnyttämään yhtä aikaa ja ensimmäisen potilaan tikkaus oli vielä kesken. Yksi lääkäri tuli huoneeseen ja sanoin meille että tehän näitte tämän äskeisen synnytyksen niin voitte hoitaa yhdessä tuon seuraavan. Emme kuitenkaan suostuneet tekemään kahdelleen synnytystä, koska meitä ei ole siihen koulutettu ja meidän onneksi toinen kätilö saapui paikalle juuri ajoissa.

Yövuoron aikana kaksi vauvaa oli syntynyt kuolleena. Vauvat odottivat synnytys-salin vierässä liinoihin käärittynä, että äidit käyvät hakemassa vauvansa pois. Vauvat olivat osostolla noin puoli vuorokautta. Meidän vuoron aikaan kaikki vauvat syntyivät terveinä ja hyvävointisina.





Yksi surullinen tapaus tuli vastaan synnytysosastolla. Kyseessä oli 17-vuotias tyttö, joka oli hyvin pelokas ja arka mieshoitajia kohtaan. Tytöllä oli todella voimakkaita supistuksia synnytysosastolle tullessa, mutta hän ei meinannut millään suostua sisätutkimuksiin. Lopulta yksi naiskätilö sai tytön rauhoteltua ja tutkimukset tehtyä. Tyttö ei juurikaan puhunut tai ymmärtänyt englantia, mikä hankaloitti huomattavasti meidän kommunikointia hänen kanssaan. Kuitenkin elekieli toimi ja tyttö katsoi meitä silmiin anelevin katsein. Yritimme kaikemme helpottaaksemme tytön oloa ja rauhottaaksemme häntä. Lopulta tyttö pakotti itsensä ponnistamaan kivusta huolimatta. Lapsen synnyttyä tyttö ei lainkaan edes katsonut saati halunnut koskea lapseensa. Tuntui todella surulliselta nähdä tytön henkinen huonovointisuus sekä ilottomuus lapsen syntymästä. Tyttö ei selvästi ollut valmis vielä äidiksi tai ei olisi toivonut lasta :/

Jokaisen synnytyksen jälkeen äidit joutuivat siirtymään tikkauksen jälkeen pois sängyltä, jotta se pystyttiin puhdistamaan. Puhdistus tapahtui pyyhkeellä ja desinfiointiaineella pyyhkien sängyt, jonka jälkeen pyyhkeistä huuhdeltiin veret pois vedellä. Näin ollen pyyhkeet olivat jälleen käyttökelpoisia. Laitoshuoltaja kävi välillä luuttuamassa enimmät liat lattialta salista. Laitoshuoltajan tehtäviin kuului synnytysvuoteiden lakanoiden huuhtelu ja pesuun laitto.







Rankan viikon päätteeksi päätimme rentoutua Jolly Boyssilla ottaen hieronnat ja pedikyyrit. Välillä pitää vähän muistaa myös rentoutua, ollaan kuitenkin Afrikassa ;) Meidän onneksi säät ovat suosineet ja vettä on satanut vain satunnaisina hetkinä. Tähän astinen matka on ollut rankka henkisesti kuin fyysisesti, mutta kaikki tämä on tämän hienon kokemuksen arvoista!


Synnärin parvekkeelta on suora näkymä meidän asunnon ikkunaan




Ollaan sen verran afrikkalaistuttu, että nykyään meidän lempi vaatteet on paikallisen tyylin mukaiset hameet! 


- Kata ja Iina


Loppuloma ja kotiinpaluu

Harjoittelun päätyttyä pidettiin puolitoista viikkoa lomaa. Nautittiin auringosta ja Livingstonen nähtävyyksistä. Kävimme mm. Mukuni Big5 sa...