Perillä ollaan!

Moikka!

Keskiviikkoaamuna starttasimme junalla kohti Helsinkiä. Helsingin lentokentällä tuli jo ensimmäiset epävarmuuden hetket kun kukaan henkilökunnasta ei osannut sanoa mitään meidän lennosta ja meitä pompoteltiin kahden lentoyhtiön välillä. Usean hypyn jälkeen saatiin lähtöselvitys tehtyä ja päästiin kohti turvatarkastusta.

Lento Lontooseen lähti 19.30 ja muutaman tunnin päästä oltiin jo Heathrowin kentällä. Oltiin varauduttu nukkumaan lentokentällä, mutta meidän pelastukseksi joku lentokentän henkilökunnasta tuli kysymään jos haluaisimme nukkua lentokenttähotellissa. Pitkän päivän jälkeen kuuma suihku, pehmeä sänky ja muutaman tunnin levolliset unet teki terää, unohtamatta aamupalaa.

Aamulla jatkoimme matkaa Nairobiin. Lentomatka kesti 8 tuntia, josta saimme nukuttua vain reilun tunnin. Kuitenkin lento meni hyvin ja suhteellisen nopeasti. Nairobin lentokentällä meitä odotti 11 tunnin odotus. Kentälle meno jännitti, koska oltiin kuultu pajon varotuksia kyseiseltä kentältä. Ajateltiin  valvoa koko yö laukkuja vartioiden ja pelailtiin odotellessa korttia ja ubongoa. Aikaa saatiin kulumaan myös muiden matkalijoiden kanssa jutellen. Tavattiin kentällä Ugandalainen mies, jonka kanssa istuskeltiin ja keskusteltiin omien maidemme kulttuureista ja yritimme opettaa toisillemme omien maidemme kieltä, heikolla menestyksellä.

Väsymys alkoi kuitenkin painaa ja päätettiin etsiä rauhallinen nurkka, jonne rakentaa pieni nukkumapesä. Lepäiltiin kentän lattialla parin tunnin verran ennen kun lähdimme etsimään lähtöporttia. Aamulla kun lähdimme portille, tajusimme, että meidän olisi pitänyt mennä jo illalla vielä toisen turvatarkastuksen läpi "paremmalle" puolelle, jossa olisi ollut ruokapaikkoja, ilmastointi ja turvallisemmat oltavat. Kentällä kaikki työntekijät nukkui, myös vartijat. Sen vuoksi turvallisuuteen ei ollut luottamista. Turvatarkastuksessa metallinpaljastimet huusivat, mutta asiaan ei kiinnitetty juuri lainkaan huomiota. Työntekijät raoittivat silmiä ja jatkoivat unia. Tästä pääteltiin, että kaikki oli kunnossa ja jatkoimme matkaa. Myös työntekijöiden välinpitämättömyys loi turvattomuuden tunnetta: kuka vain olisi voinut kuljettaa turvatarkastuksen läpi mitä tahansa. Edes lentolippuja ja passeja ei tarkistettu ennen kuin lähtöportilla, juuri ennen koneeseen siirtymistä.

Viimeinen lentomatka Nairobin ja Livingstonen välillä meni hujahtaen. Nukahdettiin jo ennen koneen nousua ja herättiin 10 minuuttia ennen määränpäätä. Taisimme siis olla hieman väsyneitä. Kaikki tarjoilut meni sivu suun ja sen vuoksi maha kurni perille päästessä.

Livingstonen kentälle tullessa ilma oli kuumankostea ja olimme vihdoin päässet perille. Iloksemme huomasimme, että muumi matkalaukkumme oli kuin olikin odottamassa meitä, eikä olleet jääneet matkan varrelle kaikesta huolimatta. Kentältä otimme viisumit kuukaudeksi ja lähdimme etsimään hakijoitamme, joista ei aluksi näkynyt vilaustakaan. Hetken odotuksen jälkeen jossain vilahti laput "finnish students, Katriina and Hilma". (Tietokatkos vai kielimuuri nimien kanssa?)

Kentällä meitä oli vastassa lava-auto jonka perälle laukut heitettiin. Heti kentällä tuli vastaan myös pari jonkin sortin apinaa. Lentokentältä matka perille oli yllättävän lyhyt. Perille päästyä saimme tietää, että asumme seuraavat kolme kuukautta kansainvälisessä asuntolassa kahden norjalaisen opiskelijan kanssa. Meille annettiin pari minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja pari paikallista miestä lähti käyttämään meitä pankissa, kaupassa ja ostamassa puhelinliittymät. Kaupoilta tullessa huomasimme, että liitymät ei toimineetkaan. Samalla myös oma suomen kortti lakkasi toimimasta. Yhteydenpito oli täysin mahdotonta, edes paikallisiin, saati kotiin. Nettikin lakkasi toimimasta heti helsingistä lähdettyä.

Ensimmäinen päivä Livingstonessa oli raskas. Tulimme juuri viikonlopuksi tänne ja asiat junnaa paikallaan.  Meidät otettiin hyvin vastaan: suurin osa ihmisistä vilkuttelee ja tulee juttelemaan kävellessämme ulkona. Kuitenkaan emme tunnu saavan apua ja tietoa keneltäkään oikein minkään suhteen. Jotkut paikallisista myös katsovat meitä oudoksuen ja pitkin katsein. Myös tatuointeihin kiinnitetään paljon huomiota. Tavattiin ohimennen norjalaiset opiskelijat, mutta emme ole ehtineet heidän menoiltaan juurikaan näkemään, joten heistäkään ei juuri ole nyt apua.

Asuntolassa meillä on kahden hengen huone. Meillä on yksi leveämpi parisänky ja toinen pienempi sänky. Kuitenkin päädyttiin ostamaan yksi malariaverkko ja nukkumaan yhdessä isossa sängyssä. Meillä on yhteinen keittiö, olohuone ja kylpytilat norjalaisten vaihtareiden kanssa. Suihkusta vesi valuu toispuoleisesti, vesi on jääkylmää ja loppuu kesken. Kotona olemme tottuneet yleiseen siisteyteen, joten asuntolaan tullessa oli pakko pestä homepilkut jääkaapista ja lakaista puolen vuoden pölyt ja hiekat lattioilta (onneksi oli jesaria mukana, jotta saatiin korjattua harja käyttökelpoiseksi😂).

Meidän onneksemme norjalaiset asuinkaverimme ovat mukavia ja tulemme hyvin juttuun. Meillä on ilmastointi omassa huoneessamme, vessat toimii ja suihkusta tulee ylipäänsä vettä. Keittiöstä löytyy kaksi jääkaappia, uuni ja hella. Myös vedenkeitin löytyy, joten kahvia voi keittää. Ulkona paistaa  aurinko, on lämmintä ja välillä tulee sadekuuroja. Joka puolella on kauniita puita ja pensaita. Meidän hämmennykseksemme täällä ihan oikeasti naisia kulkee vateja tai ties mitä päänsä päällä. Täällä kaikki on jotenkin hidasta. Asiat etenee hitaasti, kenelläkään ei ole kiire ja kävelykin on matelevaa. Kiireeseen ja toimeliaisuuteen tottuneille suomalaisille tämä on outoa ja haasteellista. Pitänee opetella itsekin rauhottumaan ja pikkuhiljaa opetella myös maan sekä kulttuurin tavoille.

Koti-ikävä on kova, etenkin kun yhteydet ei pelaa. Toivotaan, että asiat selkeytyy ja järjestyy viikonlopun jälkeen. Kaikesta huolimatta Livingstone on viihtyisä ja mukava paikka. Asiat on todella paljon erilaisia kuin Suomessa ja varmasti opimme arvostamaan täällä olemisen jälkeen monia asioita Suomessa ihan erilailla

-Iina ja Kata


Tänne lähtiessä yks rakas ihminen sanoi, että kun tulee ikävä, katso kuuta. Suomessa muut katsoo yhtäaikaa ja voi ajatella toinen toistansa. Pidetään se mielessä :) (-Iina)